Kruunun palvelijat ja puolustajat

Olof Husgafvel vakuutti Tukholmassa 1693 kuningas Kaarle XI osoitetussa kirjeessä: "Olemme sekä henkilökohtaisesti, että sotapalveluksin Teidän kuninkaalliselle Majesteetillenne ja Ruotsin kruunulle suorittaneet korvausta pienistä tiloista. Tulemme vastedeskin toinen toisemme ja lapsi lapsen jälkeen täyttämään velvollisuutemme, ja niin kauan kuin meissä on elämää, rohkeutta ja verta, emme niitä isänmaata palvellessa tule säästämään."

Tämä oli vain yksi vakuutus silloin vallassa olevalle hallitsijalle. Kaiken kaikkiaan knaapit palvelivat 24 hallitsijaa, tsaarit ja tsaarittaret mukaan lukien. Mitä kaikkea tapahtui Suomelle kulloisenkin kuninkaan ja sodan aikana.

Seuraavassa muutamia vaiheita ajalta 1364-1743.

¨     Ruotsin kuninkaan Albrekt Mecklenburgilaisen aikana mainitaan jo Suomessa knaapit. Hänen aikanaan tuli paljon saksalaisia Ruotsiin ja Suomeen, he saivat asuttavakseen laajat alueet maita, joista tuli heidän rälssimaitaan.

¨     Margareeta I:n hallituskausi alkoi vuodesta 1389. Hän oli Tanskan kuninkaan Valdemarin tytär ja Norjan ruotsalaissyntyisen kuninkaan lapsivaimo. Sanotaan, että "viikatemies raivasi hänelle tien valtaan". Monien poliittisen tapahtumien jälkeen Margareetasta tuli Tanskan, Ruotsin ja Norjan kuningatar.

¨     Margareetan lisäksi Pohjolassa vaikutti toinenkin vahva nainen, Ruotsin Birgitta, joka oli yksi Margaretan opettajista. Hartaana katolilaisena Margareeta antoi suojakirjeen Vadstenan luostarille. Luostari oli Birgitan perustama ja Ruotsin katolilaisuuden keskus. Vadstenan luostarin alaisuuteen kuului Suomessa Naantalin luostari. Luostarin viljelys- ja laidunmaita oli Kymissä ja Kotkassa.

¨     Margareeta I oli hallituskautenaan pannut toimeen verouudistuksen. Veronkanto oli Suomessa ollut laamannien käsissä. Verojen lisäksi Suomesta Tanskaan kuningattarelle lähetettiin turkiksia ja jalokiviä sekä Kymenkartanon vesiltä tykkysuolattua lohta.

¨    Oman poikansa Olavin kuoltua nuorena hän adoptoi sisarensa tyttärenpojan Bukislavin Pommerista. Kun Erik Pommerilainen kruunattiin vain 15-vuotiaana koko Pohjolan kuninkaaksi kesäkuun 17. päivänä vuonna 1397, kirjoitettiin samalla Kalmarin Unionin perustamisen sopimuskirjat. Unionilla haluttiin ennen muuta luoda vastavoima Saksalaiselle kauppaliitolle Hansalle. Unioniin kuuluivat ydinalueen Tanskan, Ruotsin ja Norjan lisäksi myös Grönlanti, Islanti ja Suomi. Unionissa valtaa kuitenkin käytti Margareeta, hän oli vahva johtaja ja taitava poliitikko. Valta siirtyi Erik XIII Pommerilaiselle vasta Margareta I:n kuoltua vuonna 1412.

¨    Asiakirjat kertovat Erik XIII -kuninkaan käyneen Suomessa kahdesti. Vieraillessaan Suomessa elokuussa vuonna 1403 hän antoi Viipurille tapulikaupunkioikeudet, ja käydessään Turussa joulukuussa vuonna 1407 hän jakoi rälssikirjeitä suomalaisille miehille. Samanaikaisesti alettiin Suomesta käyttää nimitystä Finland (Österlandin ohella).

¨    Erik XIII Pommerilaisen unionipolitiikka antoi myös alemmalle aatelille mahdollisuuden hallinnollisen ja sotilasuran luomiseen. Tämä mahdollisti myös sen, että amiraali Sigfrid Jönssinpoika Vilken valittiin Öölannin voudiksi ja Kalmarin linnan upseeristoon. Erik XIII perusti maaoikeuden Turkuun sekä useita muita hallinnollisia laitoksia Suomeen. Hänet syrjäytettiin vuonna 1439.

¨    Kristoffer Baijerilainen (Kristoffer III) valittiin Unionin kuninkaaksi vuonna 1440. Hänen kautenaan tuli voimaan laki, joka tunnetaan Kristofferin maanlakina. Suomen osalta siihen tuli säädös Itämaan oikeudesta kuninkaan vaaliin ja Suomen jakautumista kahteen laamannikuntaan. Finland-nimen merkityksen laajentuminen tarkoitti samalla, että Ruotsissa, Saksassa ja muualla Euroopassa käsitettiin valtakunnan itäisen osan olevan oma kokonaisuus. Koska Tanska oli maantieteellisesti kaukana, Suomea hallitsivat valtionhoitaja, laamannit, piispat sekä linnapäälliköt. Kristoffer kuoli ilman perillistä ja hänen seuraajansa oli vuodesta 1448 alkaen Kristian I. Kuningas Kristian I:n tiedetään käyneen Suomessa ainakin kerran.  Hän aateloi lokakuun 18. päivänä vuonna 1468 vehkalahtelaisen knaapin Olof Poitzin kuninkaalle tehdyistä palveluista. Kristian I:n kuoleman jälkeen vuonna 1481 valtaan yritti päästä Hannu II. Valtionhoitaja Sten Sture esti kuitenkin Hannu II:n valtaantulon.

¨    Sten Sture kävi Suomessa useammin kuin kukaan Ruotsin päämies. Hänen aikanaan Suomessa oli rauhallista ja vakaata. Hän oli hankkinut itselleen kaikki linnaläänit, miehitti virkapaikat suosikeillaan ja vahvisti näin valtaansa Suomessa. Vuonna 1491 hän sai erityisoikeuden Turun piispan virkaan. Hänen sanotaan antaneen rälssioikeudet, nimen ja vaakunan Vehkalahden knaapeille heidän muonittaessaan 40 000 sotilasta Sten Sturen ollessa matkalla Viipurin puolustukseen vuonna 1497.

¨    Ruotsi-Suomessa valta vaihtui useasti valtataistelun myötä, kunnes Kustaa I Vaasa tuli kuninkaaksi vuonna 1523 halliten vuoteen 1560. Kustaa Vaasan aikana alettiin rälssiä kutsua aateliksi. Hän loi kaudellaan voimakkaan keskusvallan, katolinen kirkko joutui väistymään luterilaisuuden tieltä. Kustaa Vaasa oli lahjakas hallitsija, häneen yhdistyi häikäilemättömyys ja perinteitä kunnioittamaton käytös. Rahaa oli saatava, sillä sodat olivat vieneet valtion talouden huonoon kuntoon. Kirkko oli Kustaa Vaasan ensimmäinen kohde. Aatelin hän osti puolelleen antamalla säädöksen, jolla he saivat takaisin kirkolle menetetyt linnat ja kartanot.

¨    Kustaa Vaasasta tuli kirkon päämies ja uskonpuhdistus alkoi. Vehkalahden knaappiaatelit kokivat raskaana hänen valtiontaloutta koskevat uudistuksensa. Useita rälssioikeuksia peruutettiin ja tiloja otettiin valtion haltuun. Knaapit saivat käydä monesti kuninkaissa ja kirjoittaa kirjeitä alojensa säilymisen puolesta. Kustaa Vaasalle lähetetyt kirjeet jotka ovat päivätyt 6. päivänä syyskuuta 1552 ja 27. päivänä syyskuuta 1553. Näistä kirjeistä tuli tärkeät todisteet Turun hovioikeudessa vuonna 1625 Pihlhjertalle ja Husgafvelille. Rälssinsä saivat Vehkalahdella pitää hovioikeuden päätöksellä varakkaat rälssimiehet Niilo, Sigfrid ja Jöns Pihlhjertat Husulassa ja Husgafvelit ja Wundrakit Salmenkylässä. Amiraali Sigfrid Jönssinpoika Vilken, Öölannin vouti ja Kalmarin linnan upseeri palveli Kustaa Vaasaa hänen hallitsijakautenaan sekä Eerik XIV:ta ja Juhana III:ta.

¨    Alkoi sota Venäjää vastaan. Vuonna 1556 joutuivat Vehkalahdenkin rälssimiehet puolustamaan valtakuntaa. Kustaa Vaasan valtakausi päättyi vuonna 1560. Hallitsijaksi tuli vuonna 1560 Eerik XIV. Välittömästi Kustaa Vaasan kuoleman jälkeen puhkesi valtataistelu veljesten välillä. Kuningas Eerik XIV valloitti Turun linnan ja lopetti Suomen herttuakunnan, jonka hänen veljensä Juhana oli saanut isältään Kustaa Vaasalta. Eerik XIV liittoutui yhteen ylemmän aatelin kanssa, myöntäen heille huomattavia etuja: Rälssimiehen ei enää tarvinnut suorittaa ase- eikä ratsupalvelusta säterikartanosta - asuinkartanosta. Kuningas solmi morganaattisen avioliiton Kaarina Maununtyttären kanssa ja kruunasi hänet kuningattareksi. Suomella oli nyt oma kuningatar.

¨    Vuonna 1568 kuninkaan veljet ja aateli suistivat Eerik XIV:n vallasta ja vangitsivat hänet Turun linnaan. Eerikin murhan jälkeen Kaarina Maununtytär sai omistukseensa Liuksialan kartanon Satakunnasta. Eerikin ja Kaarinan tytär prinsessa Sigrid omisti perintömaita myös Vehkalahdella. Mainittava maanomistaja Vehkalahdella oli myös Valtaneuvos Klaus Kristerinpoika Horn. Hän oli ollut Kustaa Vaasan luottomies ja oli naimisissa Malin Poitzin ja Krister Frillen tyttären Kristiinan kanssa. Kustaa Vaasan toinen poika Juhana III tuli kuninkaaksi syyskuussa vuonna 1568. Juhana III aloitti eurooppalaisen hallituskauden Ruotsi‑Suomessa. Juhana hallitsi monia kieliä mm. suomen kielen. Korkeasti sivistynyt Juhana vieroksui jäykkää ja korutonta luterilaisuutta. Puolalaisen puolisonsa Katariina Jagelonican vaikutus vahvisti Juhanan taipumusta mystiseen ja kansainväliseen katolilaisuuteen. Uskonto oli myös hallitsevana politiikassa, ja sen avulla oli helpompi lähestyä Euroopan kuninkaita sekä näin saada tukea ja ymmärrystä monia sotia käyneelle maalle. Hänellä oli läheisenä avustajana Henrik Huggut Suomesta, Pernajasta. Juhana III aateloi ja nimitti hänet valtiosihteeriksi. Henrik Huggut oli harras katolilainen, Juhanan kuoltua hän joutui pakenemaan Puolaan kuningas Sigismundin hoviin.

¨    Sota Venäjää vastaan oli taas edessä. Iivana IV Julma oli hyökännyt Suomeen. Juhana III kuoli sodan aikana, eikä hän nähnyt rauhan tuloa vuonna 1592. Valtaistuimelle nousi vuonna 1592 Juhanan ja Jagelonican poika Sigismund III Vaasa. Hänet oli valittu Puolan kuninkaaksi vuonna 1587.

¨    Kustaa Vaasan kolmas poika Kaarle Herttua vastusti yhdessä aateliston kanssa Sigismundin valintaa siitä syystä, että hän oli katolilainen. Suomen käskynhaltija Klaus Fleming puolusti Sigismundia sillä ehdolla, että valtakunta pysyy luterilaisena. Sigismund oli Ruotsi-Suomen kuninkaana ainoastaan kuusi vuotta, Puolaa kuninkaana hän hallitsi kaikkiaan 45 vuotta.

¨    Vuonna 1595 saatiin aikaani rauhansopimus Täyssinässä Venäjän kanssa toukokuun 18. päivänä. Ruotsi oli nyt suurvalta, johon kuului Suomen lisäksi Baltia ja Puola. Kaarle Herttua (kuninkaana Kaarle IX) oli valtionhoitaja, jolloin hän solmi hyvät suhteet suomalaisten kanssa. Turussa vuonna 1602 aateliskokouksessa Vehkalahden knaapit vannoivat muiden aatelisten kanssa uskollisuusvalan Kaarle IX:lle. Suomessa on säilynyt käsitys, että hän oli hyvä kuningas ja hallitsija. Kaarle IX:n aikana Olavi Erikinpoika Husgafvel palveli Kaprion linnan voutina ja Bertil Mattson Huggut oli Ivangorodin linnanvouti.

¨    Kevättalvella vuonna 1609 ruotsalaiset lähtivät marssimaan kohti Moskovaa. Vehkalahtelaiset knaapit palvelivat Marttin Boijen aatelislipullisessa ratsuväkirykmentissä, mm. kornetti Sigfrid Husgafvel oli mukana seitsemän vuotta. Jaakko De la Gardie oli armeijan päällikkönä. Välillisesti sotaan osallistuivat kaikki Suomen talonpojat. Moskovaan tultiin 12. päivänä marraskuuta 1610. Valloitus jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi. Sigismundin joukot löivät ruotsalaiset taistelussa ja sota jatkui Novgorodin alueella vielä kuusi vuotta. Suomalaiset sepittivät sananparren: "lähtee suvi, lähtee talvi, vaan ei lähde Laiska Jaakko".

¨    Kaarle IX:n kuollessa vuonna 1611 Ruotsi oli sodassa Venäjän, Puolan ja Tanskan kanssa. Kruununprinssi Kustaa Aadolf oli vain 17-vuotias, valtaa käytti holhooja hallitusaatelin ykkösmiehen Axel Oxenstiernan johdolla. Näin Kustaa Aadolf oli sitonut itsensä aateliin. Vaikeuksissa ollut valtakunta alkoi toipua. Tanskan kanssa tehtiin rauha vuonna 1613. Puolasta tuli Kustaa Aadolfin päävastustaja. Sota siirtyi kohti Eurooppaa. Stolbovan rauhan tultua vuonna 1617 Suomella oli tärkeä osa valtakunnan politiikassa. Suomi ei joutunut sataan vuoteen taistelutantereeksi, mutta rauhan jälkeiset vuodet olivat Ruotsille 30-vuotisen sodan esinäytös.

¨    Puolan sodan hakkapeliitat olivat useimmiten rälssi- ja ratsutilojen isäntiä, poikia tai vävyjä. Myöhemmin tilalliset palkkasivat muita miehiä sijaisikseen. Perusyksikkönä oli lipusto, jota sanottiin ratsukomppaniaksi.  Ydinjoukkona oli Turun, Hämeen ja Viipurin läänien ratsuväkirykmentit. Vehkalahtelaisia palveli aatelislipullisessa ratsuväkieskadroonassa.

¨    Ruotsin armeija kulki voitosta voittoon Kustaa Aadolfin, Pohjolan Lumikuninkaan johdolla 30-vuotisessa sodassa. Marraskuun 6. päivänä vuonna 1632 Lützenin taistelussa kaatui Kustaa Aadolf. Ruotsi jatkoi sotaa vielä useita vuosia. Sodassa kaatui paljon ruotsalaisia ja suomalaisia, myös Vehkalahtelaisia knaappeja. Mm. nimismies Sigfrid Husgafvel kaatui Nördingenin taistelussa Saksassa. Vasta Westfalenin rauha päätti 30-vuotisen sodan vuonna 1648.

¨    Suomessa tapahtui samana aikana paljon hyviä asioita. Vuonna 1637 Kreivi Pietari Brahesta tuli kenraalikuvernööri. Hän aloitti valtion rauhanomaisen kehittämisen saaden alulle toimivan hallinnon, koulutuksen, sekä uusien kaupunkien rakentamiset. Kuningatar Kristiina jatkoi hänen aloittamaansa työtä. Vuonna 1640 perustettiin Turun akatemia. Ensimmäinen suomenkielinen raamattu painettiin Tukholmassa 1642. Painos oli 1200 kpl, joista ensimmäinen erikoiskappale annettiin Kuningatar Kristiinalle. Vuonna 1649 perustettiin Kuningatar Kristiinan nimeä kantava koulujärjestys. Kuningatar ilmoitti luopuvansa kruunusta vuonna 1654 serkkunsa Kaarle Kustaan hyväksi. Kuningatar Kristiina oli viimeinen Vaasa-hallitsija. Kaarle X Kustaa oli älykäs ja voimakastahtoinen hallitsija. Ylhäisaateli, joka Kristiinan aikana oli saanut suuren vallan, koki nyt huomattavan tappion. Kristiina oli aateloinut 368 sukua. Valtakunnan taloutta piti järjestää uudelleen, aatelin saamia lahjoitusmaita otettiin takaisin valtiolle. Neljännes peruutuksista annettiin Herman Flemingin tehtäväksi.

¨    Sota Puolan kanssa vuonna 1655 johti myös sotaan Venäjän kanssa ja sotki kuninkaan suunnitellun toimintalinjan. Välirauha solmittiin Vallisaaressa vuonna 1658. 

¨    Kuningas Kaarle X Kustaan kuollessa 1660 kruununprinssi Kaarle oli vain 4-vuotias. Holhoojahallitus hoiti valtakuntaa useita vuosia kansleri Magnus De la Gardien johdolla. 

¨    Kuningas Kaarle XI:n tarkoitus oli ottaa kruunun haltuun kaikki suurläänitykset. Kuninkaan luottomiehen, kenraalikuvernööri Klaus Flemingin ehdotus sai puolelleen pienaatelit eli knaapit, koska heidän maaomistuksensa säilyivät. Tältä ajalta on kirje kenraalikuvernööri Klaus Flemingille, missä Martti Sigfridinpoika Pihlhjerta ja Tuomas Matinpoika hakevat vahvistusta vanhoille rälssimailleen. Kuningas Kaarle XI kuoli 1697.

¨    Kaarle XII oli vasta 15-vuotias astuessaan valtaistuimelle vuonna 1697; hän hallitsi vuoteen 1718. Kruunajaisissa nähdyn kruunajaisnäytelmän sanotaan kertovan hänen luonteestaan. Kaarle ratsasti Tukholman suurkirkkoon kruunu päässä ja otti sen pois vain siksi aikaa kun arkkipiispa voiteli hänen otsansa.

¨    Ruotsin valtiomahti oli tuolloin hurjapäisen ja itsevaltiaan pojan käsissä. Hän kävi useita sotia Tanskaa, Puolaa ja Venäjää vastaan. Suuri Pohjan sota alkoi v. 1700. Kuninkaan armeija käsitti 10 500 miestä. Ruotsalaisia oli 5 200, suomalaisia 4 400 ja virolaisia 900 miestä. Heitä vastassa oli Venäjän 32 900 miehen armeija. Narvan edustalla armeijat iskivät yhteen ja vuoden kuluttua Kaarle XII oli lyönyt Ruotsin vastaisen liittoutuman hajalle. Voitto kohotti kuninkaan mainetta Euroopassa. Voiton huumassa hän aliarvioi Venäjän tsaari Pietari I:n, joka toipui nopeasti sodasta. Kaarlen kulkiessa pitkin ja poikin Puolaa Pietari I valloitti Inkerin, Viron ja Liivinmaan. Ruotsalaiset menettivät alueen toinen toisensa perään. Puolan taistelussa kaatui useita vehkalahtelaisia, mm. korpraali Eerik Jussinpoika Pihlhjerta ja Heikki Antinpoika Pihlhjerta. Vuonna 1706 venäläiset olivat edenneet jo Viipurin edustalle asti.

¨    Liesnajan taistelu oli Husgafveleiden murheen päivä. Syyskuun 28. päivänä vuonna 1708 kaatui kaksi karoliiniupseeria ja yksi vangittiin. Pultavan taistelun häviäminen v. 1709 oli Ruotsin suurvallan lopun alkua. Suomalaiset joutuivat ottamaan vastaan 13 000 venäläisen sotilaan hyökkäyksen Suomenlahden jäällä, toisen hyökkäyksen kesällä 1713, kunnes saman vuoden elokuussa venäläiset miehittivät Turun. Venäläismiehitys oli alkanut Suomessa. Kuningas Kaarle XII kaatui Norjassa v. 1718. Vuosina 1718-1720 hallitsi Ulrika Eleonora ja 1720 valtaan astui Ulrikan puoliso Fredrik I.

¨    Tätä ajanjaksoa Suomessa, vuosia 1713 -1721 kutsutaan isoksi vihaksi. Suomen miehittänyttä venäläisarmeijaa johti Mihail Golytsin. Kenraalikuvernööriksi asetettiin Kreivi Gustaf Otto Douglas, entinen Kaarle XII:n drabantti, joka jouduttuaan vangiksi Pultavan taistelussa vaihtoi puolta. Venäläiset ryöstivät maata ja vaativat talonpojilta hevosia saaliinkuljetuksia varten Venäjälle. Knaapeilta ja ratsutilallisilta vaadittiin hevonen yhtä manttaalia kohti. Hevosen hinta niinä aikoina oli 19 ruplaa ja 20 kopeekkaa. Myöhemmin sotaväestä vastasi virolainen Wolmar Adolf Stackelberg. Hän oli oikeudenmukainen mies, suomalaiset pyysivät häntä jäämään rauhan tultua Suomeen. Suomessa on vielä tänä päivänäkin hänen sukuaan.

¨    Elokuun 30. päivä 1721 solmittiin rauha. Ruotsi luopui Inkerin, Liivin, Viron ja Laatokan rannikosta, Käkisalmi ja Viipuri jäivät venäläisten hallintaan. Ruotsille jäi koko Suomen suurruhtinaskunta ja Pohjois-Karjala. Isovihan aika oli ohi ja samalla myös Ruotsin suurvaltakausi päättyi.

¨    Rauhan tultua alkoi Karjalasta kaupankäynti Lappeenrannan kautta Vehkalahdelle. Vehkalahti sai Viipurin entisen arvon ja tapulikaupunkioikeudet. Uuden kuninkaan Fredrik I:n kunniaksi kaupunki sai uuden nimen Fredrikshamn - Fredrikin satama. Valtiopäivillä vuonna 1723 ylemmän aatelin valtaa oli supistettu ja alempi aateli oli saanut suuremman vaikutusvallan. Valtiopäiville sai osallistua aatelin ja aliaatelin suvun päämies, joka tarkoitti kunkin suvun vanhinta jäsentä.

¨     Hattujen sota vuonna 1741 - 1742 koetteli taas vehkalahtelaisia, rantatietä oli määrätty puolustamaan eversti von Willebrantin johdolla 500 jalkaväen miestä ja 600 Karjalan rakuunaa. Saarilaivasto asettui Kuorsaloon Vehkalahden ja Virolahden välille komentajanaan vara-amiraali Tuomas Rajaliin.

¨     Elokuun 23. päivänä 1741 alkoi taistelu lähellä Lappeenrantaa. Sotilaita kaatui 1300 ja tuhat jäi vangiksi, venäläisiä sotilaita taistelussa menehtyi 2400. Kaikeksi onneksi venäläiset perääntyivät. Uusi hyökkäys käynnistyi Kenraali De Lachin johdolla seuraavana vuonna kesäkuun 13. päivänä 22 000 sotilaan vahvuudella. Ruotsalaiset tulivat Kymenkartanosta ja suomalaiset olivat Vehkalahdella, laivasto suojasi hyökkäystä meren puolelta. Vastarinta päätettiin aloittaa Mäntlahden kapeikossa. Samanaikaisesti kasakat hyökkäsivät Taavetista Haminan tiellä, ruotsalaiset perääntyivät Kymenkartanoon. Haminan ruotsalaiset polttivat perääntyessä kohti Porvoota kesäkuun 28. päivänä. Elokuun 23. päivä annettiin suomalaisille mahdollisuus tulla mukaan tai palata kotiseudulleen. Jo seuraavana päivänä suomalainen ratsuväki ja puolet jalkaväestä jätti aseensa ja vannoi uskollisuutta keisarinna Elisabetille. Kenraalikuvernööriksi tuli Balthasar von Camperhause 20. syyskuuta 1742. Rauhansopimus kirjoitettiin elokuun 7. päivä 1743 Turussa.

¨     Sopimuksen 9§ oli tärkeä pykälä knaapeille. Pykälässä määrättiin, että Ruotsin vallan aikaiset privilegiot pysyivät edelleen voimassa, sen sijaan knaappien Ruotsin vallan aikaiset tehtävät ja velvoitteet päättyivät. Kuningas Fredrik I:n valtakausi päättyi vuonna 1751.

Knaappiaateli esiintyy usein vielä vuosien 1750-1770 asiakirjoissa. Manttaaliverovapaus säilyi Vehkalahden knaapeilla koko Venäjän vallan ajan. Monet sodat ovat aallon tavoin kulkeneet yli Vehkalahden, milloin myrskyten, milloin mainingeiksi laantuen. Näin ollen voimme varmasti yhtyä Olof Husgafvelin vakuutuksen sanoihin. "Olemme sekä henkilökohtaisesti, että sotapalveluksin Teidän kuninkaalliselle Majesteetillenne ja Ruotsin kruunulle suorittaneet korvausta pienistä tiloista. Tulemme vastedeskin toinen toisemme ja lapsi lapsen jälkeen täyttämään velvollisuutemme, ja niin kauan kuin meissä on elämää, rohkeutta ja verta, emme niitä isänmaata palvellessa tule säästämään.

Tämän historiallisen katsauksen on koonnut Anneli Hollamaa, Helsingissä elokuussa vuonna 2000.

Lähteet:

Kansallisarkisto: arkistotietoa

Historiallinen arkisto, Ruuth, Rälssimiehet

Suomen kansan historia, Yrjö Koskinen

Vehkalahden historia I, Ragnar Rosén

Vehkalahden historia II, Martti Korhonen

Vehkaleipää, Martti Korhonen

Suomi kautta aikojen, Seppo Zetterberg, Allan Tiitta

Kymin historia, Ragnar Rosén

Suomalaisia aatelissukuja, Jully Ramsay

Ruotsalaisia aatelissukuja, R. Elgenstierna  

Baltian aatelissuvut